Asun mieheni ja lastemme kanssa maaseudun rauhassa. Kennelnimi Daamin myönnettiin minulle tammikussa 2010. Rakkain Daami luzerninajokoira vaikutti suuresti kennelnimeni valintaan. Ensimmäinen heeler pentueeni syntyi kesällä 2013. Koirat ovat kuuluneet aina elämääni. Lapsuudenkodissani isäni metsästi suomenajokoirien kanssa. Varsinainen ensimmäinen oma koirani oli Anu. Toinen oma koirani oli Kassu hovawart. Molemmat ovat jo nyt edesmenneitä, elivät pitkän ja onnellisen elämän kanssani. Anu oli 15 vee ja Kassu liki 15 vee, kun lopullisten hyvästien aika koitti. Daamin aika tuli täyteen keväällä 2022 syövän takia reilut 14-vuotiaana. Tulen aina kaipaamaan Daamia!

Anu herätti mielenkiintoni lancashire heelereitä kohtaan. Halusin nimittäin koiran, joka on kompaktin kokoinen, lyhyt ja helppohoitoinen karva  ja luonne oli myös tärkeä.  Luzerninajokoira saapui elämäämme halusta kokeilla erilaista ajokoiraa. Daami on ollut kyllä kaikkea sitä, mitä odotimmekin ja paljon enemmän.

Harrastamme esimerkiksi näyttelyitä, agilityä ja luzerninajokoiran kanssa ilman muuta metsästystä. Meillä on aidattu piha, jossa koirat saavat vapaasti temmeltää aina halutessaan. Ja koirat ovat tuttu näky mukanamme, missä ikinä liikummekaan.

Kiinnitän aina ensisijaisesti huomiota luonteeseen ja terveydellisiin seikkoihin unohtamatta kuitenkaan rotumääritelmän mukaista ulkomuotoa. Pennut syntyvät ja kasvavat kotioloissa ja tottuvat alusta asti normaaliin elämään, lapsiin, muihin koiriimme, autossa matkustamiseen ja sään mukaan myös ulkoiluun.

Toivon, että kasvattini käyvät näyttelyissä muutaman kerran elämässään. Heelereitten kohdalla säännölliset terveystarkastukset ovat tärkeitä.

Tärkeintä kuitenkin on, että pentu pääsee vastuuntuntoiseen kotiin, jossa se saa olla mukana perheen arjessa aktiivisesti ja elää onnellista koiran elämää.  Haluan pitää yhteyttä kasvatteihini, joten toivon uusilta omistajilta yhteistyökykyä.

Olen allekirjoittanut Suomen Kennelliiton ja Suomen Lancashire Heeler -yhdistyksen kasvattajasitoumuksen.