Sveitsinajokoirien rotumääritelmä

SVEITSINAJOKOIRA
(SCHWEIZER LAUFHUND)

Alkuperämaa: Sveitsi
4 muunnosta:

a. berninajokoira
b. juranajokoira
c. luzerninajokoira
d. schwyzinajokoira

KÄYTTÖTARKOITUS: Ajokoira, joka ajaa haukkuen jänistä, metsäkaurista, kettua ja jopa villisikaa. Ajaa itsenäisesti. Erittäin varma jäljittäjä ja karkottaja vaikeassakin maastossa.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Sveitsiläiset ajokoirat ovat hyvin vanhaa perua. Rotu on todistettavasti ollut olemassa jo roomalaisajan Sveitsissä, sillä Avenchesista löydetyssä mosaiikissa on kuvattu sveitsinajokoiran eri muunnoksien näköisiä koiria. Rotu oli arvossapidetty 1400-luvun Italiassa ja 1700-luvun Ranskassa poikkeuksellisen jäniksenajokykynsä ansiosta. Palkkasotureiden Sveitsiin tuomat ajokoirat ovat epäilemättä alussa vaikuttaneet jalostukseen. Vuonna 1882 vahvistettiin jokaisen sveitsinajokoiran viiden muunnoksen rotumääritelmä. Vuonna 1909 rotumääritelmät uusittiin ja tällöin todettiin Thurgaunajokoiran täydellisesti hävinneen. 22.1.1933 julkaistiin sveitsinajokoiran neljän muunnoksen yhteinen rotumääritelmä. Ikivanha juranajokoiran muunnos, st. hubert-tyyppi, on nykyään kuollut sukupuuttoon.

YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, ilmentää voimaa ja kestävyyttä; kuiva pää, pitkä kuono ja pitkät korvat antavat jalon vaikutelman.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisa, erinomainen riistainto, herkkä, oppivainen ja isäntäänsä kiintynyt.

KARVAPEITE:

KARVA: Karvanlaatu lyhyt, sileä ja tiheä; erittäin hienoa päässä ja korvissa.
VÄRI:Luzerninajokoira: Sininen, joka muodostuu mustien ja valkeiden karvojen sekoituksesta, hyvin voimakkaasti täplikäs, mustia läiskiä tai musta satula; silmien yläpuolella, poskissa, rinnassa, peräaukon ympärillä ja raajoissa merkit, joiden väri vaihtelee vaaleasta syvän punaruskeaan; musta mantteli on sallittu.

KOKO:
SÄKÄKORKEUS: Uroksilla 49 – 59 cm, nartuilla 47 – 57 cm